Etusivu

 Heikki & Ténéré

 Ténéré-historiikki

 Kuvia

 Linkkejä

 Vieraskirja

 Yhteys


YAMAHA TÉNÉRÉ - HISTORIAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ


Yamaha oli XT 500 -mallillaan (ensiesittely '76) luonut retkienduroluokan, joka muodostui varsinkin Keski-Euroopassa erittäin suosituksi. 500-kuutioista mallia seurasivat XT 550 ja edelleen TT/XT 600, jotka entisestään kasvattivat XT-mallien suosiota maailmanlaajuisesti. Ilmajäähdytteinen 4-venttiilitekniikka oli kuin luotu raskaaseen enduromatkailuun ja aavikkoralleihin, joten XT/TT-mallistosta muotoutui myös maailmanmatkaajien ja yksityiskilpatallien työhevonen. Esimerkiksi 80-luvulla Paris-Dakar-rallin osanottajista suurin osa kilpaili Yamaha 600:lla ja olipa moinen moto myös suomalaisen Tarmo Jormakan ajokkina hänen osallistuessa kolmeen Paris-Dakariin 80-luvun puolivälissä (neljännen kerran Jormakka osallistui P-D-ralliin autolla '88; edellisessä P-D:ssa murtuneet jalat eivät enää kestäneet pyörälläajoa).

1980-luvun alkupuolella Yamaha halusi hyötyä myös kaupallisesti menestyksestään aavikkoralleissa ja loi Ténéré-malliston, joka ulkoisilta puitteiltaan oli kuin suoraan repäisty Paris-Dakar-rallin osanottajaluettelosta. Ténérét pohjautuivat pitkälle Yamaha TT/XT 600 -tekniikkaan, joka luotettavuudessaan hakee vertaistaan.

 

XT 600 Z 34L ('83-'85)
Ensimmäinen Ténéré-malli (XT 600 Z 34L/55W) esiteltiin '83 ja se loi oitis machoenduro-tyylin suurine polttoainesäiliöineen (30 l) ja kamelimaisine istuinkorkeuksineen. Luonnollisesti macho-pyörä polkaistiin käyntiin, joten sähköstartti loisti poissaolollaan. 595 cc (95,0 X 84,0 mm) moottori oli suoraan XT 600:sta ja kehitti 44 hv / 6.500 r/min. Alusta oli myös tuttua XT 600-tavaraa uusittuine jousituskomponentteineen. Valmistajan panostamisesta pyörän laatuun kertovat myös etujarrun teräspunosletku (ensimmäisenä vakiovarusteena maailmassa) sekä alumiininen takahaarukka.

 

XT 600 Z 1VJ ('86-'88) Ténéré 1VJ 'röntgenkuvattuna'
Toisen sukupolven Ténéré (XT 600 Z 1VJ) tuli markkinoille '86 ja se oli käytännössä täysin uusi malli. Tehdas mainosti uutta mallia hyvin läheiseksi sukulaiseksi pyörälle, jolla Yamahan ranskalaisen maahantuojan Sonauton johtaja Jacky Olivier ajoi yleiskilpailun toiseksi vuoden '85 Paris-Dakar-rallissa. 

Koneesta löytyi nyt yleisön pyynnöstä sähköstartti  ja lisää tehoa (46 hv / 6.500 r/min). Polttoainesäiliö oli kooltaan edellistäkin mallia suurempi, mutta tilavuudeltaan pienempi (nyt 23 l) koska tankin sisältä löytyi myös uusi 6 litran ilmansuodatinkotelo. Suodattimen omaperäinen sijainti oli suora lainaus Olivierin tehdaspyörästä. Normaalilla ilmansuodattimen paikalla majailivat öljysäiliö ja akku, jotka yhdessä alhaalle ulottuvan polttoainesäiliön kanssa laskivat Ténérén painopisteen mahdollisimman alas. Polttoainesäiliön matalan muodon vuoksi jouduttiin turvautumaan alipainetoimiseen polttoainepumppuun, jotta tuplakaasareille saataisiin kakkua. Uutta olivat myös runko sekä jousitus. Öljynlauhduttimen siirto moottorin eteen ja alaslaskeutuva tankki rajoittivat jäähdytysilman virtausta koneelle jopa siinä määrin, että malli kärsi ylikuumenemisongelmista.

 

XT 600 Z 3AJ ('88-'91) XT 600 Z 3AJ ('88-'91) - Yamahan myyntikuvasto-otos
Viimeiseksi ilmajäähdytetyksi 'oikeaksi Ténéréksi' jäi '88-'91 valmistettu XT 600 Z 3AJ, jonka suurimpia uutuuksia olivat runkoon kiinnitetty puolikate tuplavaloineen ja uusittuine mittareineen, alaslaskettu etulokasuoja sekä uudelleenmuotoillut sivupanelit (entisten numerokilpipanelien sijaan uutta olivat P-D-satulatankkien muotoja imitoivat sivumuovit). Myös takajarru muuttui rumpujarrusta levyjarruun. Edellismallin jäähdytysongelma ratkaistiin kasvattamalla jäähdytysripojen pinta-alaa kolmanneksella (oma osansa parannettuun jäähdytykseen oli myös alaslasketulla etulokasuojalla). Muut muutokset koskivat moottorin parannettua voitelua sekä vahvistettua viitosvaihteen rattaistoa, jotka tulivat myös muuhun XT-mallistoon XT 600 E -mallin esittelyn myötä (1990). Tehtaan liiallisesta säästäväisyydestä kertoi jo siirtyminen yksinomaan sähkökäynnistyksen armoille poistamalla käynnistyspoljin  sekä vaihtamalla komeat kultaeloksoidut vanteet kromattuihin. 

Kuriositeettina mainittakoon Sveitsin markkinoille tarkoitetut 3DS-mallit, jotka poikkesivat 3AJ:sta vain yhden nelikulmaisen valonheittimensä ansiosta. Näitä myytiin myös ainakin Tanskassa ja Norjassa.

Tekniikan toimivuudesta kertoo seikka, että XT 600 E -malli on tuotannossa edelleenkin käytännössä muuttumattomana. Muutoksilla Ténéré suuntautui entistä vankemmin matkaenduroiden kategoriaan ja se saavuttikin Keski-Euroopassa suuren suosion.

 

 
'89 esiteltiin XTZ 750 Super Ténéré, jossa voimalähteenä toimi 749-kuutioinen, 70-hevosvoimainen, nestejäähdytteinen 5-venttiilitwini. Kooltaan 'superi' kuului raskaimpien matkaenduroiden luokkaan kilpaillen tasapäisesti mm. Hondan 650/750 AfricaTwinin ja BMW R 1100 GS:n kanssa yleisön suosiosta, mutta jo painonsakin (märkänä 219 kg) puolesta kamppaili eri sarjassa kuin 'pikku-Ténéré'. Mallin valmistus lopetettiin 1996.

 


'91 markkinoille tullut XTZ 660 Ténéré oli suunniteltu 'pikku-Ténérén' korvaajaksi, mutta monimutkainen tekniikka (nestejäähdytys ja 5-venttiilikansi; 48 hv / 6.250 r/min), kesytetty (= madallettu) jousitus, lisääntynyt paino, pidennetty akseliväli ja laimennettu ulkonäkö (joka oli saanut selviä vaikutteita Super Ténéréstä) eivät auttaneet XTZ:aa saamaan vastaavaa yleisönsuosiota kuin aiemmat Ténéré-mallit ja Keski-Euroopassa Yamahan suosituimmaksi malliksi luokassa nousikin perinteinen ilmajäähdytetty XT 600 E. XTZ 660 poistui Yamahan tuotanto-ohjelmasta 1999.

 


Myös piikkinen DT 125 Ténéré oli Yamahalla valmistusohjelmassaan 1989 - 1994. Pyörän perustekniikka tuli kaksitahtisesta DT 125 R -mallista, johon oli lisätty suurempi tankki sekä puolikate.

 

Ai mitäkö tuo sana Ténéré sitten tarkoittaa? Eteläisestä Saharasta Nigeristä löytyy Ténérén aavikko, jonka poikki myös perinteinen Paris-Dakar -reitti kulki. Mikäs sen sattuvampi nimi aavikkorallireplicalle!