HEIKKI & V-STROM

© Suzuki Motor Corporation
Uljas Musta - DL650
V-Strom K4
Pikkuhiljaa alkoi
mielessä muhia ajatus 600-Ténérén vaihtamisesta hieman
voimakkaampaan ja mukavampaan reissupyörään. Moottoripyöräilyä
olen harrastanut parinkymmenen vuoden ja kymmenkunnan oman pyörän
verran, joten jonkinlainen kuva oli jo muodostunut, mikä olisi 'itsensä
näköinen ajopeli'. Verouudistuksen myötä
uusienkin pyörien hinta oli tullut kohtuullisen inhimilliselle tasolle,
joten ei muuta kuin uutuuskatalookit tutkinnan alle ja sotasuunnitelmia
laatimaan!
Pienoisen tutkinnan
jälkeen muutama kandidaatti nousi esiin: MZ 660 Enduro
(raakattiin
yksimukisuutensa ansiosta; nythän etsittiin pitkänmatkan mukavuuttakin!),
Honda CBF 600S (vähän 'hajuton ja mauton'; peruspyörä joka
ei oikein intohimoja nostata), Kawan ZR-7S (samaan kastiin Hondan kanssa),
KTM 640 Adventure (tervatiematkailuun ehkä turhan raaka peli), Kawan
KLE 500 (allroadtwini, jossa ei liiemmälti lastentauteja eikä
hintakaan paha - koneessa kun olisi pikkaisen enemmän kuutioita...) ja
viimeisimpänä - vaan ei vähäisimpänä - Suzukin DL650
V-Strom.
Aika pian selkiytyi
mielessä, että pikku-Stromihan itse asiassa on kuin itselle tehty:
riittävästi tehoa ja V2-vääntöä, suojaava kate, ominaisuuksia
myös soratiematkailuun ja kohtuullinen hintalappu. Vielä kun
myyjäliike teki vaihtotarjouksen, josta 'ei voinut kieltäytyä',
tuli Strom tilattua 19.5.'04 ja pyörä lopulta haettua 17.6.'04. Virallisia maahantuontiväritettyjä
hopeista ja sinistä olisi saanut heti maahantuojan varastosta, mutta
kun kauppias lupasi myös mustaa Stromia muutaman viikon odotusajalla,
kallistuin viimemainittuun vaihtoehtoon. Stromin suosio ollut
maailmanlaajuisesti yllättävänkin suurta; esim. kesäkuun alussa
useassa maassa myydään seuraavia pyöriä syys-lokakuun tuontieristä...
PÄIVITYS 29.9.'05:
Pikku-Strom myyty, tilalle wanha Yamaha XTZ750 Super Ténéré
-projekti.
V-Stromien faktatietoja
voi vilkaista vaikkapa Historiikki-sivulta.
Entiset motoni
virtuaalisesti löydät taas täältä.
Ajotuntemuksia
Pikku-Stromi on helppo
ja huoleton pyörä ajaa. Kävin koeajamassa tonnista isosiskoa pari
vuotta sitten ja sen TL:stä peritty 1000cc moottori kyllä vakuutti
voimallaan, mutta totuuden nimissä arkikäyttöön riittää
pienempikin hönky. 650-Stromin voimanlähde on otettu lähes suoraan
SV-sporttimallista, mutta pikkumuutoksin tehty keskikierroksilla
vääntävämmäksi. Muutokset ovatkin varsin onnistuneita, koska
voimanpuutetta ei ole ja pyörä jaksaa jolkutella ylivaihteellakin (kuutonen)
matka-ajoa vallan mainiosti. Teho riittää myös pitemmille siirtymille
(tehdas lupaa 67hp, mutta esim. Das Motorrad mittasi 69hp) ja
vääntöäkin mukavasti tällaiselle laiskalle vaihtajalle.
Pienemmälle toki on polkaistava ohitustilanteissa ihan vaan 'varmuuden
vuoksi'.
Soralle
ensiasennusrenkaat (Bridgestonen TrailWingit) ovat aika hampaattomat.
Ensi kertoja sorateitä ajellessa ja vanhasta muistista kaasua
puolihuolimattomasti mutkissa ja jyrkissä ylämäissä tarjotessa oli
ohjelmassa vallatonta sutimista ja melkein kalsaripyykkiä, kun tehoa
löytyi aivan eri malliin kuin Ténéréstä. Kaikkeen tottuu ja
Stromilla kyllä pärjää auttavasti myös löysemmillä pinnoilla,
mutta mikään aito enduro se ei kuitenkaan ole. Toisaalta luonne voisi
muuttua paljonkin esimerkiksi Metzelerin Karoo tai Contin TKC80 -rengastuksella, mutta
ajetaan nyt ensin nuo Siltakivet sileämmiksi... Asfaltilla taas ei
mitään ongelmia: kanttailla voi kuin kyykkypyörällä ja runko on
vakuuttavan jämäkkä. Tosin vanhemmiten TrailWingit muuttuvat
liukkaammiksi, joten menevät vaihtoon jo ennen sakkorajalle kulumistaan.
Jousitusosat luonnollisesti halvemmasta
päästä, mutta yllättävän hyvin nekin toimivat. Iso plussa helposti
tarjolla olevista jousien esijännityksen säädöistä sekä edessä
että varsinkin takana.
650 Strom on iso
moottoripyörä myönteisessä mielessä. Sen fyysiset mitat ovat lähes
1:1 tonnisen kanssa ja esim. vanteet, jarruosat, runko, yläkate ja
bensatankki ovat samoja. Stromin isoudesta on hyötyä varsinkin
reissattaessa: pakaasien asentelussa ei ole ongelmia ja tilaa löytyy
vielä satulassa hyvin kahdellekin. Ajoasento on mukavan pysty, jossa
jaksaa istuskella pitemmänkin siirtymävälin. Polttoainetta sopii
mukaan 22l, joten ihan joka taajamassa ei tarvitse bensatäydennyksellä
poiketa. Kulutuksia en ole mittaillut / laskenut, mutta ei tuo mikään
syöppö peli ole. Isompaan Stromiin verrattu 20kg:n painonpudotus myös
tuntuu korttelipyörittelyssä; suuri osa painoerosta lankeaa
pienemmälle koneelle ja yksipuoliselle pakoputkistolle.
Aluksi Teneren jälkeen
ajellessa oudoksutti suhteellisen lyhyt satulan ja jalkatappien väli.
Ei mitään kyykkypyörätasoa, mutta silti... Rungoltaanhan 1000- ja
650-Strom ovat yhtenevät, mutta pienempään pyörään on
satulanpehmusteita leikattu 20mm pois, jotta saataisiin myös
lyhytjalkaisemmille ja aloitteleville tukevampaa ja varmempaa 'jalat
maassa -menoa'. Tuo puuttuva 20mm tuntuu yllättävän selvästi ja
vaikka itsekin olen persjalkainen (175cm), niin kuskinpenkin
korottaminen oli aiheellista.
Erityiskiitos myös
huomatuksi tulemisesta: Stromissa palavat molemmat etuvalot myös
lyhyillä valoilla, joten ihan helpolla ei pitäisi jäädä
tienpäällä näkymättömäksi (valitettavasti sitten käytäntö on
toista eli motoristina kannattaa varautua aina pahimpaan ja odottaa
kanssakulkijoilta mitä ihmeellisimpiä ajosuorituksia heidän
yrittäessään osua sinuun...).
Moottori-lehdessä no.
9/'04 olleessa Kawa KLV 1000:n (1:1 Suzuki DL1000 V-Stromin kanssa)
testissä Esko Tolvanen kiteytti Strominkin syvimmän olemuksen hienosti:
"Se ei ole paras mahdollinen matkapyörä, kaupunkipyörä tai
mutkateillä viihtyvä sporttipyörä. Kuitenkin se on parempi
matkapyörä kuin yksikään sporttipyörä, parempi kaupunkipyörä
kuin yksikään matkapyörä ja viihtyy mutkateilläkin aika hienosti -
hiekkateitä unohtamatta.".
Stromiin pulttailtavaa
osaa
Suzuki
OEM keskiseisontatuki, lämpökahvat, takalaukkutelineadapteri ja
kahvansuojat. Keskituki helpottaa jokapäiväisiä huoltoja ja muutenkin
pistän pyörän mieluummin keski- kuin sivutuelle. Lämpökahvoista on
koleana ja kosteana alkukesänä ollut jo paljonkin iloa; vesisateen
jälkeen hanskat saa äkkiä kuiviksi ja kämmenet lämpimiksi, kun
ruuvailee termostaatista lisää virtaa vastuksien iloksi. Kahvasuojatkin
saapuivat aikanaan ja ovat sadetta ja kylmää vastaan ihan sopivan
kokoiset.
LaserLinen 862-varashälytin.
Sisältää liiketunnistimen sekä ajonestopiirin. Jälkimmäinen tosin
taitaa olla parempi jättää kytkemättä, koska nykypyörien
elektroniikka jo sillä tasolla, ettei sille osastolle oikein halua
lisää häiriötekijöitä. Vaan kylläpä se liiketunnistinkin osaa
ulvoa kun asiattomat heiluttelevat mopoa!
Martel Metersin
jännitemittari. Pikkuinen (55mm x 25mm) teollisuusdigimittari asennettavaksi katteen
sisäpaneliin.
Syyspimeillä käytettäessä koko valoarsenalia on hyvä pitää
jännitettä silmällä.

Kapalta sivulaukkutelineet, K40-sivulaukut ja K48-perälaukku.
Putkitelineet eivät mitenkään kauniit, mutta tarkoituksenmukaiset.
Muistelin, että edelliset putkitelineet, jotka minulla oli
toistakymmentä vuotta sitten DR800:ssa, olivat huomattavasti heikompaa
rautaa eli kehitystä on tapahtunut parempaan suuntaan. Kapan
laukkumuovi yllättävän pehmeää ja kannet retkuavat auki ollessaan,
mutta eiköhän noissa tavarat sisällä pysy. Takalaukkuun on asenneltu
jarruvalo, selkänoja sekä tavarateline kannen päälle.

Seth LaForgen
korotuslinkut (+ 5/8"). 'Ostin, kun olivat niin halvat' (50 US$
kotiin kannettuna). Jos raskaassa matkavarustuksessa kaipaa lisää
nostetta takapäälle, on linkuista oiva apu.

Touratechin tiekirjateline, GPS-teline Garmin GPS III:lle, ohjaustangon
välitanko sekä sumuvalosetti Hellan DE-valoilla. Ensinmainitut olivat kiinni jo Teneressä ja uusina
hankintoina siis välitanko ja valot. Perusinsinööriä jaksaa kiehtoa
Touratechin työnlaatu ja onpa noista vempeleistä joskus iloakin. GPS-teline
sijautui luontevasti keskeiselle paikalle välitankoon ja tiekirjateline
pulttautui oikeanpuoleisen peilin kiinnityspultteihin. Valoille oli
mallikohtainen teline, joka kiinnittyy katteen kiinnitysruuveihin
vilkkujen viereen (sama malli käy kaikkiin Stromeihin '02 alkaen).
GPS:lle vedin 12V sähköt suoraan akulta.

ScottOilerin
ketjunrasvainsysteemi. Arvoin pitkään, hankkisinko ketjunrasvaimen ja
jos hankkisin, minkälaisen. Valinta kohdistui ScottOileriin lähinnä
sen yksinkertaisen rakenteen takia. Hintaa oli ketjurataspaketin verran,
mutta jospa tuo sitten tulee säästettyä vuosien mittaan vähentyneen
uusimistarpeen muodossa. Asennus oli suoraviivaista: etummaisesta
pytystä löytyy alipainenippa valmiina, säiliölle löytyi hyvä
paikka matkustajan jalkatappipultista ja letkut sai johdateltua
kohtuumukavasti kohti takahammasratasta. Satulan alla lisänä vielä
LubeTube-lisäsäiliö, joka antaa pidemmän öljyntäyttösulkeisten
välin.

LaminarLip Touring -spoilerilippa. K4-Stromien pleksi on säädettävissä kolmeen asentoon.
Samalla kun pleksin korkeus muuttuu, muuttuu myös sen kallistuskulma.
Kaikki kolme asentoa toimivat kohtuullisesti, mutta lisäsuoja ei ollut
pahitteeksi, joten hommasin LaminarLip Touring -lisäspoilerin. Ätylä
kiinnittyy sitkeillä takiaistarroilla alkuperäispleksin pintaan, joten
se on haluttaessa helposti poistettavissa / kiinnitettävissä.
Testailut vielä kesken, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Pleksistä on olemassa myös 'normaaliversio', joka ei tuo leveyttä
ollenkaan alkuperätuulilasiin, vaan pelkkää korkeutta.

SuperSliders-kaatumasuojat. Pieni lisäturva mahdollisen kaatumisen
sattuessa... Ja voihan noissa lepuuttaa jalkojaan matka-ajossakin!

Pyramidin
Extenda Fenda -lokasuojanjatke eteen. Stromissa öljyfiltteri ja
öljynjäähdytin ovat kuin tarjolla eturenkaalta tulevalle sora- ja
hiekkasuihkulle, joten lokasuojanjatke tai rehellinen roiskeläppä ovat
lähes pakkohankintoja!

Alkuperäisteipit saivat kyytiä ja tilalle
tuli klassinen hainkita-teippaus. Pitäähän sitä jotenkin yrittää
massasta erottua! ;-)

Edellisessä pyörässäni oli Bagsterin
tankinsuoja sekä tankkilaukku ja tykästyin yhdistelmään sen verran,
että Stromiinkin piti hankkia moinen viritelmä. Paketti koostuu tankin
päälle tulevasta keinonahkasuojasta sekä suojaan pikakiinnittyvästä laukusta.
Tankinsuoja toimii myös hyvänä
kulutussuojana - normaalikiinnitteiset tankkilaukut tuppaavat
naarmuttamaan tankkia, mutta Bagsterin kiinteä tankinsuoja estää
tämän tehokkaasti.

Hepco & Beckerin tankkiraudat. Suojaavat plastiikkia ja tankkia
pikkukönähdyksissä. Lisäplussaa kiinnitystavasta ja muotoilusta,
joka mahdollistaa SuperSlidersien käytön samanaikaisesti.
OEM korjauskäsikirja
tuli hankittua Repairmanual.com:sta. Tehtaan oma korjausopas 650:lle;
kovasti paljon sivuja, hyviä kuvia ja ohjeet kaikenmaailman huoltoihin
ja korjauksiin. Opuksen hinta (60 eur) on loppujen lopuksi pieni
investointi pyörän hintaan verrattuna, mutta saadut hyödyt voivat
olla moninkertaiset.
Lisäksi motinkylkeen
ruuvattu Touratechin öljykorkki - aukeaa vain 7mm kuusiokoloavaimella,
joten suoja pikkuilkiöitä (ja vähän isompiakin...) vastaan - sekä
pultattu RoMaTechin rosterisuoja öljynjäähdyttimelle alkuperäisen
muoviristikon tilalle.

© TopSaddlery
Ahterin viihtyisyyttä
on parannettu hankkimalla TopSaddleryltä Great Comfort Saddle Stromiin.
Mitoitus on DL1000:n mukaan, eli tuhto tuuman verran alkuperäistä 650:n
istuinta korkeampi. Lisäksi muotoilu poikkeaa alkuperäisestä.
Kohtuuhintaan todella hyvää laatua - soveltunee alkuperäistä
paremmin vaikkapa IronButt-reissuihin. Syystalvitarjous oli -35%
normaalihinnasta, joten tilattavahan se
aikainen joululahja oli...
Alkuperäisen penkin
kiikutin verhoilijalle (Tarveca / Vaajakoski) ja ohjeena oli korottaa
kuskin penkkiä 30mm. Korotus hoitui lisäämällä pehmusteeksi
rouhesuperlonia ja muotoilemalla se päällysteen mukaan. Tästä
penkistä tuli sitten se soolokuskin IronButt-istuin; tarvikepenkki
muotoiltu kahdelle ja liikkuminen yksin ajettaessa rajoitettua
pituussuunnassa. Vaikka ensin epäilinkin, riittivät
alkuperäispäällisen mitat myös tuon lisäkorotuksen jälkeen eli
ulkomuoto pysyi lähes vakiona - eroa ei huomaa ennenkuin jos vieressä
on toinen pikku-Strom.

Pakolaulajaksi Joulupukki toi
myöhästyneenä lahjana Sebringin Twister-vaimentimen. Slipari on E-hyväksytty,
mutta halutessaan sekundäärivaimentimen voi poistaa avaamalla
kuusiokoloruuvin ja vetämällä tötsän pois. Putken mukana tilasin
sekä katalysaattorilla varustetun väliputken että avoimen mallin;
tukkoisuuseron näkee oikeanpuoleisesta kuvasta. Asennusta varten on
alkuperäinen pakokäyrä katkaistava.

MRA:n VarioTouring-pleksiä ovat
ulkomaanelävät kehuneet, ja pitihän se kokeeksi hommata, "kun
sai halvalla". Peruspleksi suurinpiirtein vakiopleksin kokoinen,
mutta yläosassa on seitsenasentoinen spoileri ohjaamassa ilmavirtaa.
Väri keskitumma savu, joten sopii mainiosti mustaan pyörään.
LaminarLip ei silti mene myyntiin; ainakin näin sohvatuntumalta se
toimii kuitenkin vielä paremmin pitkillä reissuilla leveämmän
muotonsa ansiosta.
Päivitetty 26.8.'05